Kurssityö KSP 3 Ompelu: Kiukkusyöppö

Visuaalinen suunnitelma

Huolisyöppö on käsittääkseni saksalaista alkuperää oleva pehmolelu. Sen ideana on vetoketjulla suljettava suu, jonne lapsi voi joko lapulle piirrettynä tai kirjoitettuna tai vaikkapa suuhun puhuen laittaa huolensa ja murheensa. Sen jälkeen vetskari suljetaan ja huolisyöppö syö surut ja murheet pois. Ihanan yksinkertainen ja epäilemättä lapsen maailmassa hyvin toimiva idea. 

Huolisyöppöjä saa ostaa valmiina, joten googlailin netistä vähän niiden tyyliä. Pääosin ne näyttivät olevan ihanan värikkään ja pehmeän oloisia, eivätkä ne muistuttaneet erityisesti mitään olemassa olevaa eläintä, hahmoa tms.

Juttelin lapsen kanssa peloista, mutta hän ei kuulemma pelkää mitään, kun kummituksiakaan kerran ei ole olemassa. Kiukuttelua meillä kuitenkin riittää, joten ajattelin, että olkoon tyyppi sitten kiukkusyöppö.

Kiukkusyöpön visuaalisen suunnitelman teimme yhdessä tuotteen tulevan omistajan ja käyttäjän kanssa. Pyysin häntä piirtämään huolisyöpön, tyypin, joka voi syödä kaikki huolet ja murheet. Sain kaksi versiota, joista ensimmäinen oli kuulemma vahingossa tulikärpänen ;). Toinen versio muistuttaa hivenen kissaa ja siitä lähdin tuotteen ulkomuotoa tekemään.

Kiukkusyöppö oli kuvassa väritetty ruskeaa häntää lukuunottamatta tummalla turkoosilla, tämä on myös toinen käyttäjän lempiväreistä. Ajattelen, että kiukkusyöppöä halitellaan ja pidetään kainalossa, joten materiaali saisi olla pehmeää ja mukavantuntuista. Nappasin siis lähijaksolta mukaani ihanan pehmoista turkoosia pitkänukkaista fleecekangasta, palan tummanruskeaa fleeceä sekä pinkkiä fleeceä. Vetoketjuja on kaksi: turkoosi 15 cm vetskari ja tosi rouhea musta-hopeinen kymmenen sentin vetskari. Lisäksi tarvitsen vanua ja silmiin valkoista ja mustaa, ehkäpä huopaa tai fleeceä.

Piirtelin kiukkusyöppöä paperille.  Siitä tulee kohtuullisen kookas, jotta saan vetoketjun laitettua kivasti suun paikalle. Valmista piirustusta katsellessaan tuleva käyttäjä ilmoitti, että sillä pitäisi olla varpaat. Lisäsin siis varpaat kuvaan, ne toteutan mustalla langalla ommellen.

Eniten päänvaivaa aiheutti suun toteuttaminen. Aluksi mietin, että teen suun helposti siten, että jätän koko pään tyhjäksi sisäpuolelta, laitan vain levyvanun vuorin ja päällisen väliin. Tarkemmin mietittynä se alkoi tuntua turhan lattealta, joten päädyin piirtämään suulle oman kaavan. Se tulee pussimaisesti pään sisälle, jolloin lopun pään voi täyttää pehmoiseksi vanulla. 

Kiukkusyöpön valmistaminen

Aloitin kiukkusyöpön valmistamisen leikkaamalla hahmottelemani osat paperista. Leikkasin vartalon ja suupussin ensin vanhasta lakanasta, koska olin hiukan epävarma suun toteuttanisesta. Testiversio osoittautuikin hyväksi ideaksi, sillä ensinnäkin leikkasin ajatuksissani myös takakappaleen kahteen osaan. 

Päädyin ensin ompelemaan suukappaleet yhteen, mutta pian huomasin, että saan vetoketjun kaikista parhaiten laitettua siten, että suukappaleet ovat erikseen. Eli ei muuta kuin purkamaan testiversiota ja uusi yritys. Sain suun, vetoketjun ja päälliosan siististi yhteen, mutta huomasin, että vetoketjun päät jäävät rumasti "raolleen". Päätin vielä lisätä pienet kangaspalat vetoketjun kumpaankin päähän. Sen jälkeen ajattelin, että on aika uskaltautua kokeilemaan oikeaa kangasversiota.

Leikkasin siis vartalon osat turkoosista kankaasta, suun pinkistä ja hännän ruskeasta piirtämieni kaavojen avulla, saumanvaroja lisäsin sentin joka puolelle. Ensimmäiseksi ompelin turkoosista kankaasta leikatut korvat ja tassut. Ne ompelin suoralla ompeleella ja siksakilla, koska turkoosi kangas purkautui kovasti ja joka paikka oli täynnä turkoosia nukkaa. Huolittelin siksakilla samalla myös takakappaleen ja etukappaleiden reunat.

Silmät leikkasin huovasta. Kiinnitin mustat iirikset pykäpistoin valkoiselle huovalle. Sen jälkeen kiinnitin vetoketjun, päällikappaleen ja suukappaleen yhteen. Päätyihin tuli pieni kappale pinkkiä fleeceä kaksinkerroin. Tämä tehtiin sekä yläetukappaleelle että alaetukappaleelle. Seuraavaksi ompelin suukappaleet pussimaiseksi. En saanut ommelta aloitettua ihan vetoketjun vierestä, joten ompelin siihen jääneen pienen aukon lopuksi käsin. Kun suu oli paikallaan, laitoin silmät kohdilleen. Harsin silmät kiinni ja tikkasin ne suoralla ompeleella paikoilleen.

Ruskean hännän ompelin seuraavaksi. Sinne tuli sisäpuolelle pienet aukileikkaukset helpottamaan kääntämistä. Hännän sijoittelussa (sojottaako se ylös vai alaspäin) sekä paksuudessa (täytteellä vai ilman) konsultoin tuotteen käyttäjää. Hän halusi lötkön hännän alaspäin, joten en laittanut häntään täytettä ja tikkasin sen osoittamaan alaspäin.

Täytin tassut ja korvat vanulla ja kiinnitin ne nuppineuloilla etukappaleeseen. Sitten neulasin päälle takakappaleen siten, että osat jäivät kappaleiden väliin. Ompelin kappaleet suoralla ompeleella yhteen, kääntö- ja täyttöaukon jätin takatassun ja etutassun väliin. Sitten vain kääntäminen, täyttäminen ja täyttöaukko käsin ommellen kiinni. Sitten koko kämpän ja ompelukoneen imuroiminen turkoosista nöyhdästä ja valmista tuli :)! Tyyppi pääsi heti käyttöön ja hyvin toimi ;). Pureskeli hienosti kiukut pois ja röyhtäisi päälle :). 

Esimerkiksi tällaisen harmin Kake on jo syönyt: "Mummu ei antanut mun ottaa pitkää lasia,  jouduin juomaan tavallisesta".

Arviointia omasta prosessista ja tuotteesta

Hyvä mieli ja tyytyväisyys. Ne ovat päällimmäisenä pinnalla tuotteen valmistuttua.

Kurssityön miettiminen tuli aika yllättäen viime jaksolla, mietin tekisinkö laukun, mutta toisaalta mieleeni tuli myös huolisyöppö, josta työkaverini oli juuri edellisellä viikolla puhunut opehuoneessa.

Innostuin huolisyöpöstä ja lapseni myös, ja pian työstä muodostui kiukkusyöppö. Tuotteen visuaalinen ilme oli heti alkumetreillä selvillä ja lähijaksolla ottamani kankaat määrittelivät loput ulkonäöstä. Myös vetoketjun mitta antoi omat kriteerinsä. Minulla oli siis selvä visio, mitä lähdin toteuttamaan.

Olen tyytyväinen siitä, että itselleni epätyypilliseen tapaan jaksoin tehdä testiversion ja järkeillä tuotteen toteuttamista. Yleensä olen enemmän sellainen "tehdään ja katsotaan mitä tuli"-tyyppi.Tuote ei olisi ilman kokeiluvaihetta onnistunut näin hyvin.

Ommellessa kaipasin kovasti saumuria. Sillä olisi saanut kauniin, purkautumattoman reunan vaivattomasti. Jos toteutan tämän työn joskus oppilaiden kanssa, materiaali tulee olemaan fleeceä tai jotain muuta purkautumatonta kangasta, niin inhottavaa se joka paikkaan tunkeutuva nukka oli.

Työn tekeminen sujui testiversion tekemisen jälkeen aika sujuvasti. Haastavia paikkoja oli vetoketjun ompelu ja suupussin yhteen ompeleminen, mutta vain yhden neulan sain poikki :). Muuten kiukkusyöppö oli aika helppo toteuttaa.

Valmiissa työssä ihastuttaa se, että siitä tuli juuri sellainen kuin ajattelin. Tykkään työn väreistä ja materiaali, vaikka olikin epämukava työstää, on valmiissa työssä ihanan pehmeä ja kivan oloinen. Vetoketju on mielestäni tosi hauska, kun se on noin iso. Lisäksi se on pienenkin lapsen helppo käyttää. 

Onnistuneen ulkomuodon lisäksi tyytyväisyyttä herättää tuotteen osoittama toimivuus, pientä on helppo huijata vai miten se menikään... Kiukkusyöppö kuitenkin toimii ja epäilemättä siitä kasvaa iso ja pulska, jos sen syömistahti jatkuu samanlaisena kuin nyt ;). Se on rakas ja halittu unikaveri. Toinen kiukkusyöppö pikkuveikalle on jo tilauksessa. Sen toteuttanen kierrätysmateriaaleista.

Didaktinen osio

Valitsin huolisyöpön tekijöiksi kuudesluokkalaiset. Ajattelin, että huolisyöppö voitaisiin valmistaa lahjaksi omalle kummioppilaalle yhteistyössä kummioppilaan kanssa.
Kummien yhteisellä tunnilla voitaisiin jutella peloista ja huolista ja harmeista. Voitaisiin kertoa tarinaa huolia syövistä olioista. Ekaluokkalaiset voisivta jokainen piirtää huolia syövän tyypin. Tästä luonnoksesta kuudesluokkalaiset sitten lähtisivät liikkeelle suunnittelutyössä. Työ suunniteltaisiin ja ommeltaisiin, ja sitten myöhemmin syksyllä jokainen kummilapsi saisi ikioman huolisyöpön, joka olisi suunniteltu hänen oman piirustuksensa perusteella. Kummioppilaat varmasti innostuisivat ja motivoituisivat ajatuksesta suunnitella ja valmistaa lahja omalle kummilapselle.

Nelinkenttä työn lähtökohtana

Nelinkentän osioista tässä työssä korostuvat suunnittelun osa-alue, työskentelytaitojen neljännes sekä kasvatuksellinen neljännes.
Suunnittelutyössä lähtökohtana on siis pikkuoppilaan piirtämä kuva. Sen perusteella suunnitellaan yksinkertaistettu barbababamainen olio. Suunnitteluvaiheessa mietitään työn mittoja, materiaalivalintoja ja toteutusta. Kiinnitetään huomiota siihen, että tuotteesta tulee kaunis, kestävä ja käytettävä. Ohjataan oppilaan materiaalivalintoja siten, että valmis tuote on pehmeä ja rutistettava. Mietitään tarkasti myös yksityiskohtien toteuttamista. Piirretään työstä luonnoksia, joissa on myös tuotteen mitat. Ohjataan miettimään huolisyöpön kokoa, kasvoihin tulee mahtua vetoketju.

Työskentelytaidot korostuvat myös tässä käsityöjaksossa. Koska työ on itse suunniteltu ja jokaisella hiukan erilainen, oppilaan tulee miettiä, miten ja missä järjestyksessä työ kannattaa toteutta. Opettaja neuvoo suun tekemisen, sitä ei jokaisen tarvitse miettiä erikseen, toki saa, jos keksii vielä jonkun paremman idean. Perusidea töissä on kuitenkin sama, joten oppilaat voivat miettiä ja suunnitella työjärjestyksen yhdessä pienissä ryhmissä. Työskentelytaidoissa oppilaita kannustetaan laadukkaaseen ja kestävään työnjälkeen, tuotteiden tulee kestää leikkimistä. Lahjaksi annettavan tuotteen tulee olla huolellisesti valmistettu ja viimeistellyn näköinen.

Kasvatuksellinen neljännes tulee esiin koko projektissa. Työ suunnitellaan yhdessä pikkuoppilaan kanssa. Oppilas toteuttaa työn pyrkien mahdollisimman hyvään laatuun. Niinhän se on, että toiselle tehdessä tulee oltua erityisen huolellinen ja tarkka. Oppilas kokee työniloa ja onnistumisen elämyksiä valmistaessaan tuotetta ja havaitessaan, miten oma suunnitelma muuntuu valmiiksi tuotteeksi. Työ valmistetaan lahjaksi ja ne luovutetaan yhteisessä tilaisuudessa, se kannustaa oppilasta vastuunkantamiseen työn etenemisestä ja valmistumisesta. Tämän jälkeen hän antaa työnsä lahjaksi kummioppilaalleen. Tämä, jos mikä kehittää  pienemmistä huolehtimista ja yhteisöllisyyttä. Pehmojen luovutustilanteesta voidaan muodostaa juhlava kummiluokkien välinen tilanne. Jatkossa voidaan toteuttaa esim. lelupäivä tms. yhteisiä hetkiä valmistettujen pehmojen tiimoilta. Pienet oppilaat voivat vaikkapa kirjoittaa tarinaa oman tyyppinsä seikkailuista ja ne voidaan vastavuoroisesti kuvittaa hienosti ja lahjoittaa pehmojen tekijöille.

Suunnittelun eteneminen

Työskentely alkaa siis yhteisellä hetkellä kummilasten kanssa. Saaduista piirustuksista jatketaan suunnittelemista käsityötunneilla. Ohjataan oppilaita muokkaamaan piirustuksesta riittävän yksinkertaistettu muoto, johon saadaan hauskaa ulkonäköä erilaisilla "lisäkkeillä" esim. Häntä, harja, jalat tms. Työtä suunniteltaessa lähes ainoita kriteereitä on kasvojen mitta, vetoketjun tulee mahtua. Se tietenkin vaikuttaa myös vartalon kokoon jonkin verran.

Oppilaat saavat tutustua myös koulun kangasvarastoon suunnittelemisen yhteydessä. Lisäksi esille voidaan nostaa nappeja, silmiä, renkaita, vetskareita, nauhoja, lankoja tms. mitä työhön on käytettävissä. Näin heille muodostuu jonkinlaista käsitystä siitä, mitä kaikkea työhön voi käyttää.

Ajankäyttö ja työskentelyn eteneminen

Aikaa tähän työhön käytetään neljä kaksoistuntia. Ajankäyttö varsinaiseen työskentelyyn (kummitapaamisia ei siis ole laskettu) etenisi suunnilleen seuraavasti:

Tunnit 1-2: Luonnostelua, suunnittelua, kaavojen piirtäminen, tutustumista materiaaleihin. 

Opettaja ohjaa oppilaita suunnitteluvaiheessa, antaa vinkkejä erilaisista materiaaleista ja niiden käyttämisestä työssä.


Tunnit 3-4: materiaalien lopullinen valinta, kankaiden leikkaaminen, ompelemisen aloittaminen (suu)

Kerrataan kankaiden leikkaamisen perusasiat (langansuunta, saumanvara, ei keskeltä vaan reunasta). Suun ompeleminen käydään yhdessä vaihe vaiheelta läpi joko Powerpointin tai vaihemallien avulla.


Tunnit 5-6: ompeleminen jatkuu, yksityiskohtien lisääminen

Opettaja neuvoo tarvittaessa, ehdottaa tarvittaessa yksityiskohtien toteuttamista.

Tunnit 7-8: työn viimeistely ja täyttäminen, täyttöaukon ompelu. Mahdollisesti töiden luovuttaminen jo tunnilla 8.

Eriyttäminen

Työtä on mahdollista eriyttää suunnitteluvaiheessa sekä ylös- että alaspäin. Haastavin kohta työssä on suun ompeleminen, siihen opettaja voi tarvittaessa antaa ihan valmiin kaavan. Muuten työn vaikeustaso ei ole kovin korkea. Lisää vaativuutta/helpompaa toteutusta saa säätelemällä yksityiskohtien määrää ja laatua. Myös materiaalivalinta vaikuttaa jonkin verran, tukevasta, ei kovin joustavasta fleecestä tai teddystä työ on helpompi toteuttaa kuin esim. trikoosta. 

Integrointi

Työtä voi halutessaan integroida kuvataiteeseen. Mahdollisesti myös matematiikkaa voisi yhdistää suunnitteluvaiheeseen. Oppilaat voisivat myös äidinkielentunnilla kirjoittaa jonkinlaisen kirjoitelman tyyliin "Olen Kake kiukkusyöppö", jotka sitten voitaisiin lukea hahmojen luovutustilaisuusessa.

Omat taitoni työn opettamiseen

Tämän työn osaisin opettaa ihan hyvin kuudeluokkalaisille. Kuten jo mainittua, työssä ei ole montaa teknisesti haastavaa vaihetta, vaan haasteet painottuvat pääosin suunnittelun puolelle. Mikäli opettaisin tämän työn oppilaille, tekisin vähintään Powerpointin tässä postauksessa esiintyneistä vaihekuvista. Suun toteuttamisen varmaankin tekisin ihan vaihemalleiksi, niin oppilaiden olisi helpompi hahmottaa vetoketjun, suun ja päällikankaan ompeleminen.